Edellistä hallitusta on kiittäminen siitä, että se ennakkoluulottomasti lähti edistämään 15-vuotta täyttäneiden nuorten nopeusrajoitettujen ns. kevytautojen käyttöönottoa, josta viime eduskunta oli laajasti samaa mieltä. Mitään Suomi-lisää ei hallituksen valmistelussa tai eduskunnan käsittelyssä nähty. Päinvastoin pyrittiin mahdollisimman käytännölliseen toteutukseen. Ei tullutkaan siis mahdottoman suurena yllätyksenä, että laki on kompastellut EU:n päässä.
On selvää, että ranskalaiset ja italialaiset mopoautovalmistajat ja heidän jälleenmyyjänsä ovat koputtaneet EU:n ovella valittamassa ja tekemässä kanteluita. Heiltä on bisnes tyrehtymässä, sillä jos Suomen olisi mahdollista tämä toteuttaa, niin kevytautoja alkaisi ilmestyä ympäri Eurooppaa. Eikä se olisi huono asia, sillä kyseessä on nuorten liikenneturvallisuus. Kevytautot ovat huomattavasti turvallisempia kuin ne kopit ja päristimet, joilla nuoriso nyt liikkuu.
Ruotsissa on jo nuorten ns. traktoriautot, joilta vaaditaan tiettyjä teknisiä ominaisuuksia. EU-ajokorttisäädöstä kierretään siten, että traktoriautoista poistetaan takapenkki, niihin lisätään vetokoukku ja niiden nopeus on rajoitettu 30 kilometriin tunnissa. Jokainen voi miettiä, kuinka järkevää tämä on käytännön ja nuorison liikkumisen kannalta.
Olemme tulleet jälleen EU:n ongelman ytimeen. Sen, minkä piti olla talous- ja kauppapolitiikan unioni, onkin kansainvälistä lainsäädäntöä hyvin yksityiskohtaisesti säätelevä elin. Tuloksena käsitellään aivan järjenvastaisia asioita. Muistissa on varmasti keskustelut esim. kurkkujen käyryydestä tai lakritsipiippujen sallimisesta.
Tätäkö varten olemme luovuttaneet oman päätösvallan ja tähänkö me sitouduimme EU:hun liittyessä?
Jari Ronkainen
Helsingissä 2.10.2019
