Eduskunnan puhemiehelle
Suomeen on saapunut 29.11.2015 mennessä 30 565 turvapaikanhakijaa. Aiemmin on ennakoitu, että käsittelyn jälkeen noin kolmannes turvapaikanhakijoista saa turvapaikan tai oleskeluluvan muulla perusteella, joten suuri osa siirtyy palautettaviksi kotimaahansa. Suuri osa turvapaikanhakijoista, tulkinnasta riippuen, todellisuudessa kuuluu Dublin-menettelyn piiriin, jolloin turvapaikkakäsittely pitäisi tehdä muussa maassa kuin Suomessa.
Suomi on neuvotellut palautussopimuksista eri maiden kanssa, joten tähän mennessä palautukset ovat hankalia. Turvapaikanhakijoista valtaosan kotimaa on Irak, maa, jonka kanssa Suomella ei toistaiseksi ole palautussopimusta. Tämä hankaloittaa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden palauttamista ja on eräänlainen vetovoimatekijä.
Viimeisten tietojen mukaan sisäministeriö suunnittelee palautuskeskuksia, joihin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet siirretään odottamaan palautusta. Mikäli tulijamäärä pysyy entisellään, niin muutama palautuskeskus ei riitä. Jo nyt turvapaikanhakijoita majoitetaan kontteihin, ja telttamajoitukseen varaudutaan. Soveltuvien tilojen löytäminen voi olla vaikeaa. Toiseksi on huomioitava, että palautuskeskuksista ei ole hyötyä, jos palautusta odottava henkilö voi poistua keskuksesta ja kadota viranomaisten ulottumattomiin.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisiin toimiin hallitus ryhtyy palautettavien turvapaikanhakijoiden kanssa, mikäli heitä ei saada palautettua kotimaahansa,
kuinka todennäköistä on, etteivät palautukset onnistu,
millaisia kustannuksia esimerkiksi palautuskeskusten perustaminen yhteiskunnalle aiheuttaa ja
miten taataan se, että palautuskeskuksiin siirretyt pysyvät siellä eivätkä katoa viranomaisten ulottumattomiin?
Helsingissä 4.12.2015
Jari Ronkainen /ps
