Maahanmuutto on ollut pitkään perussuomalaisen politiikan ytimessä. Se on yksi selkeimmistä seikoista, joka erottaa Perussuomalaiset kaikista muista suomalaisista eduskuntapuolueista. Myös yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on se, että vastustaisimme kaikkea maahanmuuttoa.
Maanantaina julkaistiin perussuomalaisten uusi maahanmuuttopoliittinen ohjelma. Kuten odottaa saattaa, mitään suuria linjanmuutoksia se ei pidä sisällään. Ohjelma kuitenkin perustelee seikkaperäisesti sen, miksi nykyisen hallituksen maahanmuuttopolitiikka on niin pielessä.
Julkisessa keskustelussa erilaiset maahanmuuton muodot usein sekoitetaan iloisesti keskenään, ja lopuksi kuin yhteenvetona koko kakku kuorrutetaan julistuksella, että ”Suomi tarvitsee työntekijöitä”. Suomi toki kaipaa huoltosuhteen kohennusta, mutta se tarkoittaa, että tulijat eivät voi olla ketä tahansa tai millä hinnalla tahansa.
Perussuomalaiset edellyttävät työperäisiltä maahanmuuttajilta tulorajoja siten, että tulijat hyödyttäisivät yhteiskuntaa. Tämä merkitsee usein korkeasti koulutettuja tai tietyn suppean alan erityisosaajia, eli henkilöitä, joista kilpaillaan kansainvälisesti.
Nykyisenkaltainen kouluttamattomien ihmisten virta kehitysmaista Suomen matalapalkka-aloille tarkoittaa usein sitä, että tulijat tarvitsevat työtulon lisäksi sosiaaliturvaa elääkseen. Tällöin vaikutus yhteiskuntaan jää miinukselle. Ihmisten haaliminen kolmansista maista on sikälikin erikoista, kun EU on puolen miljardin ihmisen työssäkäyntialue ja työttömiä on Suomessa parisataa tuhatta omastakin takaa.
Suurimman kompastuskiven Suomelle asettaa kuitenkin humanitaarinen maahanmuutto. Tilastot kertovat synkkää kertomustaan siitä, että erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan pakolaisista ei työllisyyden kohottajiksi ole. Heidän keskuudessaan tukiriippuvuus on merkittävän korkeaa, rikollisuustilastot moninkertaiset suhteessa kantaväestöön ja työllisyystilastot pysyvästi kantaväestöä alemmat.
Tietyistä kulttuureista saapuvien turvapaikanhakijoiden kohdalla näkee valitettavan usein, että heillä ei ole aikomustakaan integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomalaisista rajataan erilleen tila omalle uskonnolle ja kulttuurille, mikä edistää kehnosti kielen oppimista ja sitä kautta työllistymistä. Seurauksena on ollut kotouttamisen epäonnistuminen niin meillä kuin muuallakin.
Humanitaarissakin maahanmuuttajissa on eroa. Ukrainalaiset pakenevat jopa siviileihin kohdistuvia sotatoimia. He ovat myös osoittaneet halukkuutta sekä kykyä integroitua yhteiskuntaan. Samanlaista rikollisuuden aaltoakaan ei ukrainalaisten tulosta seurannut kuin vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisistä.
Länsinaapurissa meillä on esimerkki siitä, kun maahanmuutto epäonnistuu täysin. Suomessa on seurattu Ruotsin jalanjäljissä ja yritetty kotouttaa kotouttamisen päälle. Nyt on aika muuttaa Suomen suunta, ja siihen perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma antaa avaimet.
Jari Ronkainen
kansanedustaja, puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja
(kirjoitus on alunperin julkaistu Itä-Häme-lehdessä 31.1.2023)
