Olen itse pohtinut Nato-jäsenyyttä ja ollut sille aiemmin kriittinen. Nyt olen huomannut, että kahvipöydissä ja keskustelupalstoilla samat kysymykset askarruttavat myös muita, joten avaan tässä tekstissä hieman omaa näkökulmaani.
Aiempaa kritiikkiäni on ohjannut Suomen virallinen doktriini liittoutumattomuudesta ja yleisellä asevelvollisuudella muodostetuista uskottavista puolustusvoimista. Lisäksi vastahakoisuuttani selitti myös uhkakuva siitä, että joutuisimme lähettämään sotilaitamme taisteluun jonkin toisen maan puolesta. Myöskään sotilaallista uhkaa ei ollut näköpiirissä ja ympäri Eurooppaa ihailtu armeijamme muodosti oletettavasti riittävän pelotteen.
Koko maailman turvallisuustilanne muuttui kuitenkin yhdessä yössä Venäjän palattua perinteisen sotilaallisen voiman käyttöön hyökkäämällä Ukrainaan. Tämä sai minut ajattelemaan, että voisiko sama uhka kohdata myös Suomea tulevaisuudessa. Pärjäisimme todennäköisesti Ukrainan lailla puolustussodassa, mutta tulisimme väistämättä tarvitsemaan apua lännestä. Materiaaliapua todennäköisesti saisimmekin, mutta joukot pysyisivät poissa – aivan kuten Ukrainassa.
Nato (North Atlantic Treaty Organization) eli Pohjois-Atlantin puolustusliitto on nimensä mukaisesti puolustusta varten, vaikka se Suomessa useasti kääntyykin sotilasliitoksi. Sen tehtävä on taata sopimusvaltioiden vapaus viime kädessä sotilaallisen puolustuksen kautta. Tähän mennessä yhteenkään Nato-maahan ei ole tehty valtiollista hyökkäystä. Tämä jo kertoo sen, että pelotevaikutus on olemassa.
Naton 5. artiklan mukainen puolustusvelvoite on aktivoitu vain kerran WTC-torneihin kohdistuneen terroristihyökkäyksen jälkeen. Sekään ei johtanut Nato-operaatioon, vaan Yhdysvallat muodosti 49 valtion koalition terroristijärjestö al-Qaidaa vastaan Sen sijaan Nato-joukkoja on käytetty ympäri maailman rauhanturvatehtävissä, mikä ei kuitenkaan liity millään lailla 5. artiklaan. Ne ovat operaatioita, joihin mm. Suomikin on osallistunut omilla kansainvälisillä joukoilla.
Toinen minua huolestuttanut asia on Nato-jäsenyyden hintalappu. Jäsenmaat ovat sitoutuneet käyttämään 2 prosenttia bkt:sta kansallisiin puolustusmenoihinsa. Vain muutamat maat ovat saavuttaneet tavoitteen, mutta Suomella raja tuo ylittyisi. Nato-laskentamallissa puolustusmenoihin lasketaan näet puolustusministeriömme menot, mutta myös osa sisäministeriön menoista kuten Rajavartiolaitos ja kansainvälinen kriisihallinta. Jatkossa puolustusmenojen pysyvä taso nousisi n. 1 miljardilla eurolla, mutta tuo panostus on tulisi tehdä joka tapauksessa, olimme Natossa tai emme. Itse jäsenmaksun osuus on nimellinen n. 1 prosentti Suomen puolustusbudjetista eli n. 55 miljoonaa euroa.
Loppujen lopuksi minkä hinnan voi laittaa ihmishengille ja vapaudelle? Mikään ei anna meille 100-prosenttista turvatakuuta ja tarvitsemme edelleen oman yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuvat puolustusvoimat, jota siivittää korkea maanpuolustustahto. Itse kuitenkin nukun yöni paremmin tietäen, että selustamme on turvattu. Minun ainoa tahtotilani on taata turvallinen Suomi lapsillemme ja lapsenlapsillemme.
Jari Ronkainen
