Joulutauon päätyttyä nähtiin eduskunnassa ministeriruletti, jossa Kai Mykkänen lunasti itselleen sisäministerin pestin Paula Risikon siirryttyä puhemieheksi. Ensitöikseen tuore sisäministeri kohautti lausunnolla, jossa totesi olevansa valmis nostamaan kiintiöpakolaisten määrän jopa kymmenkertaiseksi. Odotetusti vasemmistopuolueet ottivat lausunnon riemulla vastaan. On kuitenkin hyvä katsoa otsikkotasoa pidemmälle ja lukea perustelut tälle radikaalille ehdotukselle. Mykkäsen mukaan kiintiön nosto edellyttäisi yhteiseurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa, jossa kiintiöpakolaisuus olisi ensisijainen turvapaikanhakumuoto.
En ole ajatuksen kanssa täysin eri mieltä. Tottahan se on, että tällä hetkellä turvapaikkaa Suomesta hakevat ne, joilla on siihen varaa ja mahdollisuuksia. Usein juuri tähän siirtolaisuuden muotoon liittyy kuitenkin myös laittomuuksia, kuten salakuljetusta, ihmiskauppaa ja kiristämistä. Todellisessa hädässä olevia tulee auttaa, mutta niin kauan, kun Schengenin sopimus on voimissaan ja rajojen yli lampsii väkeä emme aidosti voi auttaa niitä, joilla tarve on suurin. Ja jos matkallasi Suomeen kuljet esimerkiksi kahdeksan turvallisen valtion läpi, on tarve suurempi todennäköisesti jollekin muulle kuin suojalle.
Toteutuksesta sen sijaan olen täysin eri mieltä. EU-integraation eteneminen ja erilaisten taakanjakomekanismien luominen vain syventävät ongelmaa ja muodostavat vetovoimatekijöitä turvapaikanhakemiselle vääristä syistä. Hallituksella on jo toimivat työkalut olemassa 80-kohtaisessa turvapaikkapoliittisessa toimenpideohjelmassa. Se tulisi vain saattaa maaliin mahdollisimman nopeasti. Sisäministerin lausunnon signaalivaikutus maailmalle on myös huomioitava. Näimme jo mitä tapahtui pääministerin luvattua asuntonsa pakolaisten käyttöön. Tällaisenaan lausunto oli erittäin harkitsematon.
Pohjoismaisesta näkökulmasta Suomen ”oikeistohallitus” onkin maahanmuuttopolitiikan outolintu. Siinä missä muut maat kiristävät kilpaa lainsäädäntöänsä, niin Suomen kokoomus ja keskusta haluaisivat nostaa pakolaismääriä. Perussuomalaisten ansiosta kiintiön nostamista ei ole hallitusohjelmassa. Muuten äänettöminä yhtiömiehinä toimivat siniset olisivat todennäköisesti olleet muiden hallituspuolueiden vietävissä tässäkin asiassa. Ruotsin kokoomus ja jopa Tanskan sosiaalidemokraatitkin vaativat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa kuin Suomen oikeistopuolueet! Perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikasta onkin tulossa uusi normaali niin Pohjoismaissa kuin laajemmallakin Euroopassa.
Hallituksen löyhän maahanmuuton tarkoitusperiä voi arvioida myös työvoimapoliittisesta vinkkelistä. Onko taustalla halu rapauttaa työvoiman oikeusturvaa ja palkkatasoa tuomalla kouluttamatonta väkeä ulkomailta jo nyt työttömyyden ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmien kanssa
painivaan Suomeen? Siltä tämä näyttää etenkin tarveharkinnan poistoa ehdottavan lakialoitteen valossa, joka oli kokoomuksen ja vasemmistoliiton ”epäpyhän allianssin” tuotos. Tarveharkinnan poistolla luotaisiin uusi väylä muka työperäiselle maahanmuutolle. Edes aktiivimallista ei olisi apua uusien tulijoiden työllistämiseen, sillä se keppi kurittaa vain suomalaisia, ei kotouttamistoimenpiteisiin osallistuvia turvapaikanhakijoita tai pakolaisia.
Perussuomalaiset todella haluavat auttaa, mutta apu olisi tehokkainta ja vaikuttavinta YK:n pakolaisleireille tai konfliktialueille vietynä. Täällä autettujen turvapaikanhakijoiden sijasta voisimme samalla resurssilla auttaa moninkertaista määrää hädänalaisia ihmisiä maailmalla. Se ei olisi oikeistolaista, vaan oikeanlaista maahanmuuttopolitiikkaa.
Jari Ronkainen
(Kolumni julkaistu alun perin Etelä-Suomen Sanomissa 17.2.2018)
