Tultuani valituksi kansanedustajaksi neljä vuotta sitten olen huomannut, että omaishoidosta ja sen tärkeydestä puhutaan eduskunnassa paljon. Työn sisältö on kuitenkin monille päättäjille vierasta, minullekin. Kun Päijät-Hämeen Omaishoitajat Ry järjestivät 20. juhlavuotensa kunniaksi kampanjan, jossa haastoi kaikki alueen kuusi kansanedustajaa tutustumaan omaishoitajien arkeen, niin päätin ottaa haasteen vastaan!
Yhdistyksen kautta sain sovittua tutustumisen pariskunnan kanssa, jossa puoliso toimi omaishoitajana MS-tautia sairastavalle kumppanilleen. Tapaamisella sain tutustua heidän arkeensa. Päivä jaksottui syömisen, liikkumisen, lepäämisen ja siisteydestä huolehtimisen kautta. Apuvälineinä käytettiin mm. pyörätuolia ja nostolaitteita. Työ vaati omaishoitajalta kiinteää läsnäoloa, osaamista laitteiden ja siirtymisten kanssa sekä tarkkaa suunnitelmallisuutta arjen rakentamiseksi.
Sain kuulla arvokasta tietoa työelämän ja omaishoidon yhteensovittamisesta. Mikäli omaishoitaja käy ulkopuolisessa työssä, tarvitaan työnantajalta joustoa ja ymmärrystä omaishoidon vaatimuksia kohtaan. Lisäksi sain kuulla vertaistukiryhmistä ja järjestötoimijoista, joita on kiitettävästi rakentunut omaishoidon ympärille. Vertaistuki on todella tarpeellista niin hoitajille kuin hoidettavillekin. Tiivis sidos arkeen ja työn kuormittavuus nostavat riskiä eristäytymiselle ja ahdistukselle. Yhteiskunnan seuranta omaishoidon tilanteesta on ohutta ja viranomaisten kontrolli jää usein tekemättä jopa vuosiksi.
Päättäjän kannalta tärkeää tietoa oli se, minkälaisilla resursseilla omaishoidon toimintaa järjestetään. Vierailu avasi ainakin minun silmäni. Omaishoitajat toimivat erittäin vaatimattomalla korvauksella ja vähillä mahdollisuuksilla jaksamista tukevaan vapaa-aikaan. Työ kuitenkin vaatii laajan kirjon esim. sairaanhoidollista ja fysioterapeuttista osaamista, kuten lääkkeiden antoa tai erilaisten apulaitteiden käyttöä. Jos palvelu hankittaisiin muualta, olisi vaatimukset ja hinta aivan toista luokkaa kuin omaishoidossa.
Näkemykseni on se, että vähintä mitä päättäjät voivat tehdä on, että omaishoidon tuki saataisiin verovapaaksi. Jos siihen ei päästä, niin omaishoidontuesta kerättyjen verojen osuudelta tulisi tarjota tukipalveluja esim. vapaa-aikaa.
Toivon, että muutkin päättäjät käyvät katsomassa mistä omaishoidossa on kyse ja kuinka kustannustehokkaalla sekä ennen kaikkea inhimillisellä tavalla se toimii!
Jari Ronkainen
