Helsingin sanomat uutisoi kuinka työ- ja elinkeinoministeriön virkamiesjohto on pöyristynyt ministeri Jari Lindströmin erityisavustajan Sakari Puiston menettelytavoista. Tapahtumat ovat sattuneet jo tammikuussa, mutta virkakunta on ilmeisesti odottanut otollista hetkeä julkiselle ulostulolle. Syy juuri tälle ajankohdalle on todennäköisesti perussuomalaisten eduskuntaryhmän jakautumisessa ja siinä, että Puiston pesti ministerin erityisavustajana on päättymässä.
Puisto on tehnyt ministerin toimivallan alla tehtäviään ja esittänyt 6 järjestön karsimista ministeriön avustusta saavien yhteisöjen listalta. Erityisen huomioitavaa median mielestä on, että kaksi järjestöä on ”somalitaustaisia”. Neljästä muusta ilman avustusta jääneestä järjestöstä ei ole uutisoinneissa mainintaa. TEM:in kokoomustaustainen kansliapäällikkö Jari Gustafsson on pöyristynyt, että Puisto oli ollut suoraan yhteydessä asiaa esitelleeseen virkamieheen, eikä hänen kauttaan. TEM:in virkakunta ”kokee joutuneensa kovan poliittisen ohjauksen kohteeksi”, minkä ei toisaalta pitäisi olla kovin tavatonta puhuttaessa ministeriöstä, jonka toimintaa johtaa poliittisesti valittu ministeri. En muista, että samanlaista keskustelua poliittisesta ohjauksesta olisi käyty silloin kun kulttuuriministerinä ollut Paavo Arhinmäki lopetti kahden kristillisen järjestön avustukset ”kokonaisharkintaa” käyttäen.
Mitä virkaa on poliittisesti valituilla päättäjillä, jos toimenpiteitä toteuttavia ministeriöitä hallitsee tosiasiallisesti edellisten ministerien valitsema virkamieskoneisto? Olisiko meilläkin mentävä amerikkalaiseen malliin, jossa virkamiehistö vaihdetaan uuden hallinnon astuessa virkaan, tai ainakin kansliapäälliköt? Hyvänä esimerkkinä toimii puolustusministeri Jussi Niinistö, jolla oli ristiriitaisia näkökantoja ministeriössään. Kansliapäällikön vaihdon jälkeen ongelmia ei ole ollut. Perustellusti voidaan myös kysyä, toteuttaako sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg hallituksen linjaa vai ihan omia arvojaan?
Erityisen vastenmielisiä ovat Gustafssonin epämääräiset viittaukset ”Halla-ahon porukoihin” ja ministeriössä tapahtuviin joukkoirtisanoutumisiin, mikäli puoluejohtaja Jussi Halla-ahosta olisi tullut ministeri. Kyseessä olevat tapahtumat ajoittuvat perussuomalaisten edellisen puheenjohtajan ajalle ja millä muotoa hän väittää Puistoa halla-aholaiseksi? Toisaalta, kuuluhan kokoomustaustainen Gustafsson ministeri Petteri Orpon porukoihin, jossa humanitaarinen maahanmuutto on vain osa menestyvää bisnestä.
Jari Ronkainen
Helsingissä 26.6.2017
